Teollisuuden Palkansaajat Hallitusohjelmatavoitteet
Teollisuuspoliittinen työryhmä / HH 16.10.2006 1(9)
Suomen elinkeinoelämän menestystekijät
Globalisaation seurauksena rakennemuutokset ovat koskettaneet suomalaista elinkeinoelämää voimakkaasti. Rakennemuutos jatkuu mutta Teollisuuden Pal-kansaajien mielestä viranomaistasolla tähän kehitykseen ei ole varauduttu riittä-västi.
Joukkoirtisanomiset ja tehtaiden lopettamiset ovat merkinneet kriisiä myös asian-omaisten alueiden sekä julkiselle että yksityiselle palvelutoiminnalle. Erityisen ras-kaasti kriisi on koskettanut kasvukeskusten ulkopuolella olevia paikkakuntia.
Teollisuuden palkansaajat -neuvottelukunta kokee muutoksen mahdollisuutena. TP haastaa yritykset kasvamaan ja toimijat avoimeen keskusteluun elinkeinotoi-mintamme tulevaisuudesta inhimillisistä lähtökohdista.
TP-liitot ovat valmiita edistämään suomalaisen investointi-ilmapiirin muutosta myönteisemmäksi. Avainasemassa ovat yritysten investointi-innon herättäminen ja kannustaminen pitkäjänteiseen ja yhteiskuntavastuulliseen toimintaan. Näin syntyy myös uusia työpaikkoja lakkautettavien tilalle.
1. Muutoksen hallinta
Jatkuva muutos on heijastusta globaalin talouden virtauksista. Muutoksessa on ol-tava aktiivisesti mukana, jotta sitä voi hallita. Paikallinen sopiminen on muutoksen hallintaa, kunhan osapuolten oikean tiedon saanti ja yhteys valtakunnallisiin työeh-tosopimuksiin varmistetaan.
Rakennemuutostilanteiden kohteena ovat paitsi yksittäiset ihmiset ja perheet, myös paikallisyhteisöt ja niiden elinkelpoisuus. Siksi rakennemuutosten ennakointi ja rakennemuutostilanteiden haitallisten vaikutusten ehkäisy ja minimoiminen ovat tärkeimpiä toimia syrjäytymisen ehkäisemisessä sekä julkisen palvelutuotannon edellytysten turvaamisessa. On tärkeää turvata yksilön talous murrosvaiheessa.
Varhainen tiedottaminen muutostilanteista henkilöstölle ja henkilöstön edustajan kytkeminen aikaisessa vaiheessa mukaan neuvotteluihin ja kehittämishankkeisiin ovat mahdollisuuksia, joita ei kannata jättää käyttämättä rakennemuutosten hallin-nassa. On tärkeää, että kaikkien työntekijäryhmien henkilöstöedustajilla on tasa-puoliset oikeudet ja toimintamahdollisuudet yrityksissä. Globalisaatioon vastataan parhaiten yhteiskunnan muutosvalmiudella.
Muutosturvan tavoite on, ettei syntyisi lainkaan työttömyysjaksoa vaan työllistymi-nen tapahtuisi suoraan koulutusjakson jälkeen. Muutosturvan tehokas soveltami-nen käytäntöön on varmistettava. Työvoimahallinnon on varattava resursseja muu-tosturvan tehokkaaseen toteuttamiseen.
Teollisuuden rakennemuutokseen on vastattava sosiaalisesti hyväksyttävällä ta-valla. Valtionhallinnon koordinaatiota on tehostettava ja alueiden rakennemuutos-riskit analysoitava. Yli toimialarajojen ulottuva konkreettinen toimenpideohjelma on käynnistettävä alueiden menestymiseksi.
2. Tehokkaampi poikkihallinnollinen yhteistyö ja toimien koordinointi
TP:n mielestä valtakunnallista rakennemuutosten ennakointia on tehostettava ja viranomaisyhteistyötä ja vastuukysymyksiä asiassa täsmennettävä. Rakenne-muutostilanteet ja niiden vaikutukset koskettavat toiminta-alueita, jotka ovat perin-teisesti eri ministeriöiden alaisuudessa.
Ongelma on se, että vastuullista viranomaista ei rakennemuutostilanteisiin ole määritelty. Tehokkaassa sopeuttamisessa ja uusien työpaikkojen luomisessa me-netettyjen tilalle on varmistettava tehokas poikkihallinnollinen yhteistyö keskeisten ministeriöiden kesken.
Tämän vuoksi TP esittää, että rakennemuutoksen aiheuttamien kriisien hallitsemi-seksi ja alueiden riskien analysoimiseksi on perustettava kansallinen laajapohjai-nen koordinointiryhmä. Työryhmässä on oltava edustettuna kauppa- ja teollisuus-ministeriö, työministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, valtiovarainministe-riö, kuntaliitto sekä työmarkkinajärjestöt.
3. Alueellinen riskikartoitus ja analyysi välttämätön
TP esittää, että rakennemuutosten aiheuttamien kriisien hallitsemiseksi pitää teh-dä alueellinen riskikartoitus. Perustettavan kansallisen koordinointiryhmän tehtä-viin kuuluu rakentaa riskimittaristo seutukuntien talous- ja työllisyyskehityksen en-nakoinnin ja proaktiivisten toimien tueksi.
Yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa on selvitettävä, mitä riskejä liittyy yksittäisiin teollisuuspaikkakuntiin, missä ovat riskialueet yksipuolisen elinkeinorakenteen vuoksi ja mitä uhkia liittyy riskipaikkakuntien peruspalvelutuotannon rahoituksen kestävyyteen.
4. Kattava toimenpideohjelma alueiden menestymisstrategioiden toteuttamiseksi
Analyysin tulosten pohjalta TP esittää, että riskialueille luodaan selviytymisstrate-giat ja laaditaan toimialarajat ylittävä toimenpideohjelma, jolla tuetaan työllisyyttä ja tuetaan palvelutuotannon rahoitus. Toimenpideohjelma on käynnistettävä heti halli-tuskauden alussa ja sen toteutumisesta vastaa koordinaatioryhmä täydennettynä keskeisten rahoitusorganisaatioiden edustuksella.
5. Osaaminen ja koulutuspolitiikka
Menestyäkseen globaalissa kilpailussa on suomalaisen elinkeinoelämän tuottami-en tuotteiden ja palveluiden laatu oltava maailman parasta samalla kun suomalai-sen osaamisen pitää olla huipputasoa. Tämä edellyttää, että koko koulutusjärjes-telmän pitää tuottaa huippuluokan osaamista kaikilla tasoilla.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä on otettava painopisteeksi kor-kea laatu ja siihen tarvittavat resurssit. Erityisesti teknillisten yliopistojen ja ammat-tikorkeakoulujen opiskelijaa kohti lasketut resurssit ovat selkeästi jäljessä kilpaili-jamaiden tasosta. Koulutuksessa on panostettava myös johtamisen, markkinoin-nin ja kansainvälistymisen korkeatasoiseen osaamiseen teollisuuden ammattityö-voiman tarvetta unohtamatta.
Suomalaista koulutusjärjestelmää on kehitettävä siten, että eri koulutusmuodot kytkeytyvät toisiinsa suunnitelmallisena kokonaisuutena. Koulutusjärjestelmän yk-sittäisiä osia kehitettäessä päätösten vaikutuksia on tarkasteltava suhteessa koko koulutusjärjestelmään.
Korkeakouluverkostoa on uudistettava selkiinnyttämällä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rooleja. Resurssien tehokas käyttö edellyttää, että koulutusjärjestelmät ovat toisiaan tukevia, eivät korvaavia. Korkeakouluverkostoa on kehitettävä tasa-puolisesti ja turvattava hyvällä yhteistyöllä korkea laatu (esim. laboratorioiden ja kirjastojen yhteiskäyttö). Toimintakykyisyytensä turvaamiseksi yksiköiden on olta-va riittävän suuria menestyäkseen kansainvälisessä kilpailussa.
Suomalainen vahvuus on korkeatasoinen perusopetus, jonka varaan myöhemmät opinnot rakentuvat. Paikallistason yhteistyön elinkeinoelämän ja oppilaitosten kes-ken tulee olla tiivistä jo lukio-opinnoista lähtien. Valtion panostusta koulutukseen ja tutkimukseen on lisättävä. Kaikkien koulutusmuotojen tarvitsemat voimavarat on mitoitettava riittäviksi tavoitteiden ja tulosten saavuttamiseksi.
Työnjohtajakoulutuksen kehittäminen on toteutettava ripeästi opetusministeriön työryhmäesitysten 10/2006 mukaisesti. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämisestä pitää huolehtia seuraavallakin hallituskaudella.
Aikuiskoulutusta on kehitettävä elinikäisen oppimisen periaatetta noudattaen. Tar-vittavat voimavarat on turvattava rahoituspohjaa laajentamalla ja lisäresursoinnilla. Julkisesti tuetun aikuiskoulutuksen kilpailuperiaatteissa ja hinnoittelussa on nouda-tettava yhtäläisiä käytäntöjä. Täydennyskoulutusta on oltava saatavilla kohtuullisin hinnoin, jotta omaehtoinen osaamisen päivittäminen on mahdollista kaikille. Oppi-sopimuksella tapahtuvan koulutuksen korkeasta laadusta on kannettava erityistä huolta.
Suomen elinkeinoelämän, etenkin perinteisen teollisuuden erityisosaamisalueet ovat osa tärkeää osaamispääomaamme ja niitä on kehitettävä edelleen. Suomella pienenä kansakuntana Euroopan reunalla ei ole varaa hukata teollista osaamis-taan ja tuotantokykyään. Näille perustuvat korkeamman osaamistason tehtävät - samoin kuin innovaatioiden kaupallistamiskyky.
Ikääntyvien työntekijöiden työssäkäyntiä ja osallistumismahdollisuuksia sekä yri-tysten henkilöstökoulutukseen että työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen on pa-rannettava. Koulutus kumuloituu: mm. teknologiateollisuudessa koulutukseen osallistuneiden joukko on supistunut puoleen vaikka koulutuksen kokonaismäärä pysynyt samana. Koulutus keskitetään nuorempiin, jo paremman peruskoulutuk-seen saaneisiin henkilöihin iäkkäämpien työntekijöiden kustannuksella.
Yhteiskunnan täytyy osoittaa kannustavansa vanhempia työntekijöitä kehittämään osaamistaan. Työvoimahallinnon kannustejärjestelmiä on kehitettävä ja sen tulos-tavoitteisiin on sisällytettävä vanhempien työntekijöiden aseman parantaminen työmarkkinoilla.
6. Innovaatiopolitiikka
Vaikka Suomi on saavuttanut eurooppalaisittain korkean t&k –panostustason, saavutettu 3,5 % osuus bkt:sta ei enää riitä suotuisan kehityksen ja kärkiaseman ylläpitämiseksi. On tärkeää, että julkisia tutkimus- ja kehitystoiminnan resursseja kasvatetaan edelleen, sillä se ruokkii samalla myös yksityisen panostuksen kas-vua innovaatiotoiminnassa. Julkisen rahoituksen osuus koko t&k –panoksesta on Suomessa nykyisellään kansainvälisesti katsottuna alhainen.
Koko innovaatioketjun toimivuus on ratkaisevassa asemassa. Jotta innovaatioita ylipäätään syntyisi, täytyy yritysten palkkalistoilla olla enemmän innovaatiotoimin-taan kykeneviä työntekijöitä. TP haluaa kiinnittää erityistä huomiota työelämän kannustimien ja palkkausjärjestelmien kehittämiseen samanaikaisesti henkilöstön jatkuvan kehittämisen kanssa. Panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat ni-menomaan panoksia osaaviin ihmisiin.
TP:n mielestä julkisia t&k-määrärahoja pitää kohdistaa sekä perinteisten teolli-suusalojen kilpailukyvyn säilyttämiseen ja kehittämiseen että uusille aloille, koska uudet innovatiiviset alat tarvitsevat usein kasvualustakseen ja kumppanikseen pe-rinteistä teollisuutta. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia luodaan myös organisato-risilla ja sosiaalisilla innovaatioilla sekä tieto- ja viestintätekniikan entistä monipuo-lisemmalla ja tehokkaammalla hyödyntämisellä.
Teollisuutta palvelevilla aloilla innovaatiotoiminnassa olisi kansantaloudellemme vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. Esimerkiksi teknisten suunnittelupalvelui-den, koulutuspalveluiden, t&k-palveluiden , tietotekniikka-, kommunikaatio- ja lo-gististen palveluiden sekä liikkeenjohdon palveluinnovaatioiden kehittämisestä voi löytyä uusia, mielenkiintoisia vientituotteita. Tietointensiivisille aloille on laadittava pitkän tähtäyksen kehitys- ja kansainvälistymisstrategia.
Eri alojen t&k -panosten kohdentumista pitää TP:n mielestä seurata ja välittää tie-toa yli toimialarajojen. Julkisten innovaatiorahoittajien roolia on selkiytettävä ja mahdolliset päällekkäisyydet on karsittava. Innovaatioketjun tukemisen täytyy pe-rustua asiakaslähtöisyyteen.
Innovaatiotoiminnan tulosten käyttöönottoa on tehostettava ja keksinnöt on saatet-tava tuottamaan kansantaloudellemme kasvua. Innovaatioketjun pidentäminen ja panostaminen erityisesti lopputuotteen innovaatioihin voi tuoda osaamisintensiivi-siä työpaikkoja menetettyjen teollisten työpaikkojen tilalle.
Yritysten ja korkeakoulujen aloitteellista yhteistyötä ja osaamista innovaatiotoimin-nassa ja liiketoimintaosaamisen tuotteistamisessa on syvennettävä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaedellytykset ja osaaminen yrityksiä palvelevina tut-kimus- ja kehittämisorganisaatioina on turvattava.
7. Yrittäjyys
Suomalaisilla on yrittäjyysaktiivisuuden ja –halukkuuden parantamisessa euroop-palaisittain eniten kehittämistä. Suomalaisten yritysten pieni koko on Suomen kil-pailukyvylle ja työllisyydelle selkeä haaste, samoin se, että suomalaisista yrityksis-tä vain 3-5 % on ns. kasvuyrityksiä. Tutkimusten mukaan yrittäjän koulutustaso vaikuttaa yritysten kasvuun. Korkeakoulujen yrittäjyyskoulutuksen rinnalla yritysten kasvua tulee edistää kehittämällä osaamispohjaisten yritysten palveluita ja tuki-muotoja.
Teollisuuden palkansaajajärjestöt haluavat tuoda esiin kasvuhakuisen yrittäjyyden eräänä varteenotettavana työllistämisen vaihtoehtona. Aloittavien innovatiivisten kasvuyritysten tukeminen on tärkeää, minkä vuoksi Suomen Teollisuussijoitus Oy:n mahdollisuuksia riskirahoitukseen on lisättävä pääomittamalla yhtiötä myös seuraavalla hallituskaudella.
Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelma on lunastanut paikkansa avoimena kehit-tämisfoorumina suomalaisen yrittäjyyden toimintaedellytysten edistämisessä. Sen toimintaa tulee jatkaa ja laajentaa ottaen huomioon sekä yrittäjyys-teema koulu-tusohjelmien kehittämisessä että erityisesti eri alojen mikro- , pienten ja keskisuur-ten yritysten kasvu- ja kehittämistarpeet. Toisaalta on kriittisesti arvioitava yrittä-jyyden ja innovaatiotoiminnan tukemiseen ilman kokonaissuunnitelmaa syntyneen tuki-, välittäjä-, hallinnointi- ja neuvontaorganisaatioiden viidakon tarkoituksenmu-kaisuus ja tarvittaessa järkeistettävä kokonaisuutta.
Yritysten kasvua palvelevaan kvartetti -yhteistyöhön TE-keskuksen, TEKESin, Finnveran ja Finpron kesken on panostettava nykyistä laaja-alaisemmin. Julkisen sektorin on vastattava yritysneuvonnan puitteista ja niiden korkeasta tasosta. Jul-kisten yrityspalveluiden yhden luukun periaatteen on katettava koko yrityksen elin-kaari perustamisesta kaupallistamiseen ja kansainvälistymiseen. Julkisen sektorin lisäksi tarvitaan myös yksityisiä toimijoita aloittavaa yrittäjää tukemaan ja neuvo-maan. Eri toimijoiden on verkostoiduttava alueellisesti ja tehtävä yhteistyötä asia-kaslähtöisesti.
8. Aktiivinen työvoimapolitiikka
Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus nousee entistä merkittävämmäksi tekijäksi seuraavalla hallituskaudella väestön ikääntyessä ja jäädessä eläkkeelle. Hallitus-ohjelmassa on kohdennettava entistä suurempi huomio aktiiviseen työvoimapoli-tiikkaan ja väestön osaamistason kohottamiseen laajalla rintamalla.
Muutosturvaa tulee kehittää osana aktiivista työvoimapolitiikkaa. Viranomaisbyro-kratiaa tulee vähentää, jotta yksilö saa vaivatta tarvitsemansa palvelut ja tuet siir-tyessään koulutuksen kautta uuteen työhön.
Työvoiman liikkuvuus on osa aktiivista työvoimapolitiikkaa ja sitä tulee helpottaa taloudellisin tukitoimin. Myös työpaikkojen ja työllistymisedellytysten luominen eri puolilla maata tulee säilyttää aluepolitiikan tavoitteena.
Työn perässä maahan muuttajien määrä lisääntyy. Yhteiskunnan tulee toimia ak-tiivisesti ja suunnata rahaa maahanmuuttajien kotouttamiseen suomalaiseen yh-teiskuntaan. EU-maissa liikkuvien työntekijöiden perehdyttäminen kohdemaan yh-teiskuntajärjestelmään on aloitettava jo lähtömaassa. Suomen pitää olla aloitteelli-nen yleiseurooppalaisen perehdyttämisjärjestelmän käynnistämisessä.
Työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämisessä on olemassa omavastuu, jonka teolli-suuden palkansaajat tunnustavat. Yrityksiltä vaaditaan kuitenkin enemmän inves-tointeja osaamiseen ja yksilöiltä edellytetään omaa panostamista osaamisensa kehittämiseen.
Työnantajan on luotava edellytykset koulutusjaksoihin osallistumiselle työuran var-rella. Työvoimapoliittisen koulutuksen vaikuttavuutta ja kannustavuutta on lisättä-vä, koulutusta täytyy voida räätälöidä henkilötasolle saakka. Rahoitusjärjestelmän joustavuutta on parannettava mm. siten, että se mahdollistaa yli TE-keskusrajojen tapahtuvan koulutukseen osallistumisen.
Ammatilliseen kehittymiseen tähtäävää niin toisen kuin korkeammankin asteen tutkintotavoitteista täydennyskoulutusta ei pidä verottaa. Työnantajan maksaman ammatillisen koulutuksen on oltava kaikilta osin verovapaata.
Työvoimapoliittisessa koulutuksessa pitää lähtökohdaksi ottaa todelliset työelämän tarpeet ja niihin on kytkettävä mukaan paikallisia työnantajia entistä tiiviimmin. Tutkintojen päivittäminen sekä tutkintotason kohottaminen työvoimakoulutuksena tulee olla mahdollista myös yliopisto- ja ammattikorkeakouluissa. On todettu käy-tännössä, että jos yritys on koulutuksessa mukana omalla nimellään, hakeutuvien henkilöiden motivaatio ja oppimiskyky on parempi kuin työvoimapoliittisille kurs-seille osallistuneilla yleensä.
Työministeriössä toimii alakohtaisia kehittämistyöryhmiä, joiden työstä on tiedotet-tava paremmin. On tärkeää pohtia myös, tarvittaisiinko rakennusalan ja metallialan lisäksi muiden alojen vastaavia työryhmiä kehittämään työnvälitystä ja työvoima-poliittista koulutusta. Myös koulutusalakohtaisten kehittämistyöryhmien perustami-seen on varauduttava tarvittaessa.
Yhteistyötä työvoimahallinnon ja yritysten välillä koulutustarpeiden määrittämisek-si on parannettava. Työvoimakoulutukseen pitää integroida modulaarinen tutkinto-tavoitteisuus jotta yksilön osaamista voidaan täydentää moduuli kerrallaan työelä-män tarpeiden mukaisesti. Työvoimapoliittisten toimien on oltava nopeita ja jous-tavia. On luotava toimivat ja kannustavat rakenteet päivittää oma osaaminen työl-listävälle alalle täydennyskoulutuksen avulla. Aiemmin opitun osaamisen tunnis-taminen, tunnustaminen ja koulutuksen yksilöllistäminen ovat tässä tärkeitä huo-mioon otettavia elementtejä.
9. Hyvä toimintaympäristö ja investoinnit Suomeen
Teollisuuden palkansaajat korostaa vakaaseen ja ennustettavaan talous- ja yh-teiskuntapolitiikkaan pyrkivän linjan noudattamista seuraavalla hallituskaudella. Suomen kaltaisen pienen kansantalouden menestystekijänä on sopimusyhteiskun-ta, jossa kolmikantayhteistyöhön perustuva tulo- ja työehtopolitiikka on keskeinen tekijä taloudellisen kehityksen perustana.
Hallitusohjelmassa on tunnustettava työehtosopimusten yleissitovuuden periaate sekä tavoiteltava edelleen hyviä ja toimivia työmarkkinasuhteita. Ohjelmassa on asetettava tavoitteeksi työelämän ja sitä säätelevien sopimusten jatkuva kehittä-minen. Myös seuraavalla hallituskaudella on pystyttävä huolehtimaan harmaan ta-louden ja rikollisuuden ehkäisystä sekä vakaiden työmarkkinoiden kehittämisestä edelleen.
Yhteiskuntajärjestelmämme toimivuus, vakaat työmarkkinaolot, turvallisuus ja va-paus korruptoituneisuudesta ovat oivallisia argumentteja ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi Suomeen. Investointien lisääminen ja erityisesti oikein kohden-taminen ovat menestymisemme kannalta avainasemassa. Investointeja on koh-dennettava myös tuotantoon ja kannustettava yksittäisiä kansalaisia investoimaan Suomeen.
Kansainvälisten selvitysten mukaan Suomi on maailman kilpailukykyisempien maiden kärkijoukossa, jossa yritysten toiminta-edellytykset ovat hyvät. Vaikka Suomi on saavuttanut EU:n keskitason ulkomaisten investointien osalta, on Suomi edelleen selvästi jäljessä esimerkiksi investoinneista Ruotsiin. Suomen on siis ko-hennettava kilpailukykyään ja markkinointiaan tällä alueella.
Teollisuuden Palkansaajat esittää yritysten investointihaluttomuuden syiden selvit-tämistä ja sen pohjalta laadittavaa toimenpidesuunnitelmaa asian korjaamiseksi.
10. Energiapolitiikka
Suomen energiapolitiikan keskeisemmät tavoitteet TP:n mielestä ovat kohtuuhin-taisen ja jatkuvan energiansaannin turvaaminen teollisuudelle, palveluille ja kansa-laisille. TP pitää tärkeänä myös turvallisuusnäkökohtia ja kestävän kehityksen pe-riaatteiden noudattamista.
Kansallisen energiahuollon turvaaminen kaikissa olosuhteissa edellyttää mahdolli-simman laajaa riippumattomuutta muiden maiden energiatuotannosta ja poliittisis-ta päätöksistä. Suomi oli viime vuonna Pohjoismaiden ainoa sähkön nettotuoja ennätysmäisellä 20% osuudellaan. Hallituksen pitkäjänteisenä tavoitteena pitää ol-la kotimaisen energiatuotannon omavaraisuusasteen kohottaminen. On myös huo-lehdittava, ettei energian hinnasta muodostu estettä suomalaiselle elinkeinotoi-minnalle.
Välttämättömien perusenergiaratkaisujen rinnalla on kehitettävä voimallisesti uu-siutuvien energiamuotojen hyödyntämistä kokonaistaloudellisesti järkevällä tavalla. Korvaavien energiamuotojen verotusta on järkeistettävä. Liiketoimintamahdolli-suudet tuotekehityksessä, etenkin uusien ja uusiutuvien energiamuotojen, päästöt-tömien ratkaisujen sekä korkealaatuisten energiateknologioiden kehittämisessä ja viennissä on täysimittaisesti hyödynnettävä. Osaamistamme ympäristöystävällis-ten teknologioiden kehittämisessä on hyödynnettävä ja kaupallistettava tehokkaas-ti.
On huolehdittava, että kansainväliset ympäristösopimukset edistävät energiateho-kasta ja osaamiseen perustuvaa tuotantoa, energia- ja ympäristösuojelualan tasoa sekä elinkeinoelämän kansainvälistä kilpailukykyä. Laadittaessa kansainvälisiä, ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä sopimuksia on teollisuuden toimintaedellytyk-set Suomessa turvattava. On vaikutettava siihen, että päästöjen vähentämiseen sitoudutaan globaalilla tasolla. Päästökaupasta jo saatuja kokemuksia tulee hyö-dyntää ja päästökaupassa Suomessa saadut voitot on kotiutettava suomalaisiin investointeihin.
Päätöksenteko energiakysymyksissä on säilytettävä kansallisella tasolla. Suomen ilmasto- ja energiastrategian toteuttamiseksi on tärkeää laatia pitkän tähtäimen energiapoliittinen toimenpideohjelma, jossa määritellään konkreettiset toimet kai-killa sektoreilla liikenteestä lisäenergiaratkaisuihin.
11. Logistiikka
Menestyvä liiketoiminta koko Suomen alueella edellyttää yhteiskunnan panostuk-sia olemassa olevaan logistiseen järjestelmäämme. Infrastruktuurimme ja väyläs-tömme ylläpitoon ja kehittämiseen on panostettava tulevallakin hallituskaudella valtion päätäntävalta säilyttäen.
TP:n mielestä perusliikennettä ja logistisia järjestelmiä on kehitettävä siten, että yritykset voivat toimia kilpailukykyisesti riippumatta sijainnistaan. Tärkeää on huo-lehtia työpaikkojen ja hyvinvointipalveluiden valtakunnallisesta tasapainosta. Tätä tavoitetta palvelee myös kansallisten rautatie- ja lentoyhtiöiden säilyttäminen valti-on omistuksessa tulevallakin hallituskaudella.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä sekä raideliikenteen että maanteiden itäyhteyk-siin. Venäjälle suuntautuva tavaraliikenne on myös työllisyyskysymys, siksi rata-verkosto ja tiestö Venäjän rajalle ovat seuraavan hallituksen keskeisiä kehittämis-kohteita. Venäjän ratayhteyksien parantamisen lisäksi on logistinen ketju Suomes-ta Kiinaan saatava toimivaksi.
Tietoyhteiskunnan toteutumisen kannalta on olennaista, että jokaiselle kansalaisel-le tarjotaan mahdollisuus tietoteknisen perustaitojen hallintaan sekä laajakaistayh-teyksien rakentaminen kattamaan laajasti koko maan. Nämä haasteet vaativat myös vahvaa yhteiskunnan panostusta.
E-palvelujen asiakaslähtöiseen kehittämiseen tarvitaan lisäpontta. Julkisia palvelu-ja on kehitettävä niin, että kaikilla kansalaisilla on yksinkertainen, maksuton ja helppo pääsy verkkoon rakennettuihin helppokäyttöisiin julkisen sektorin palvelui-hin. Jo olemassa olevaa laitekantaa ja opastusta kouluissa, kirjastoissa ja muissa julkisissa tiloissa on kehitettävä palvelemaan näitä tarpeita.
12. Yhteiskuntavastuu
Valtio tarjoaa yrityksille lainsäädännön, toimivan infrastruktuurin, koulutetun työ-voiman ja tukea yritystoimintaan eri muodoissa. Vastineeksi yritysten pitää teolli-suuden palkansaajien mielestä käytännön tasolla kantaa yhteiskuntavastuunsa nykyistä paremmin.
Yritysten yhteiskuntavastuu ei ole pelkästään taloudellista kilpailukykyä. Tällä het-kellä media välittää vaikutelmaa, että yritykset haluavat määritellä yhteiskuntavas-tuukseen vain kannattavan liiketoiminnan.
TP:n mielestä valtionyhtiöiden pitää olla suunnannäyttäjiä yhteiskuntavastuun to-teuttamisessa. Julkisen sektorin toiminnan tulee olla asiakaslähtöistä, ei tuottaja-lähtöistä. Teollisuuden Palkansaajat peräänkuuluttaa myös julkisen sektorin toimi-joiden yhteiskuntavastuuta yliopisto- ja korkeakoulusektorilla. Julkisen sektorin yh-teiskuntavastuu on toiminnan tehokkuuden kehittämistä niukkojen resurssien riit-tävyyden turvaamiseksi.
Kuluttajat ovat yhteiskuntavastuullisia toimijoita, varsin valistuneita ja tietoisia mm. ympäristökysymyksistä. Ei ole yhdentekevää mihin tuotteeseen tai palveluun yksi-lö investoi – valinnoilla vaikutetaan samalla suomalaisten työllisyyteen.
Teollisuuden Palkansaajien mielestä yritysten kannattaa ottaa kuluttajien arvos-tukset ja eettiset kysymykset huomioon ja ohjata toimintaansa enemmän kestävän kehityksen suuntaan.
Eräitä erityiskysymyksiä:
13. Kaivoslain uudistaminen
Kaivoslain uudistaminen on seuraavan hallituksen asialistalla. Se ei saa johtaa lii-alliseen byrokratian kasvuun, ettei uusien kaivosten etsintä ja käynnistäminen to-siasiallisesti lopu Suomessa.
Valtion panostus käynnistettävän kaivostoiminnan liikenneyhteyksiin ja sähköhuol-toon on turvattava myös seuraavalla hallituskaudella. Nämä panostukset tukevat huomattavasti muutakin Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinotoiminnan kehittämistä.
14. Puun käytön edistäminen
Teollisuuden Palkansaajien mielestä myös seuraavan hallituksen tulee ohjelmas-saan sitoutua jopa nykyistä konkreettisemmin puutuoteteollisuuden ja puun käytön lisäämiseen. Myös metsäpolitiikassa on varmistettava kotimaisen, kohtuuhintaisen raakapuun riittävä saanti teollisuuden käyttöön.
******************************************************************************
Teollisuuden Palkansaajat neuvottelukunta kantaa huolta
elinkeinoelämämme tulevaisuudesta.
|
